No se ei ole hienoa, mutta lääkärissäkäynnin yhteydessä lekuri ehdotti jospa kokeilisin B-vitamiinia suupielen haavaumiin (jotka oletin saaneeni Concertan takia jo keväällä). Lukaistuani B-vitamiinin puutoksesta - oi, yllätys!! B-vitamiinin puutos vaikuttaa mm. masennukseen ja väsymykseen. B-vitamiinia tarvitsee noin 15 kertaa enemmän jos on diabeetikko. Ja mullahan on krooninen masis, sokeri yli arvojen ja ilman lääkkeitä aina vaan väsy, väsy, väsy.

 Ei kun B-vitamiinia ostamaan huomenna het´kun apoteekki avaa ovensa.

Jospa tämä ratkaisisi ainakin joitakin nyky-oireita. En halua lääkepussukan olevan kohta meikkipussukkaa isompi. Rasittaa ja raivostuttaa tosissaan lääkkeiden määrä ja plaatu.....

Concertan olen jättänyt nyt tauolle - ei voi olla hyväksi mussuttaa liikaa aivotoimintaan vaikuttavia aineita samanaikaisesti. Olen sitten mielummin vaikka se vanha hösä itseni, kunhan tuo kaiken-kattava-koko-elämää-hallitseva paska saadaan ensin talttumaan... Toista pahaa rundia en varmaan kestäisi.

           Tehdäkö jotain?
           En teon arvoista keksi.
           Kuinka voi ihminen tulla
           näin väsyneheksi!

          Jospa voisin nukkua
          unten unhovyöhön,
          hiljallensa hukkua
          kuin ilta hukkuu yöhön

       (L.Onerva: Sekasointuja)

ADHD:ni tiimoilta suositettiin neuropsykologisia testejä. No, tietty kävin vähän uteliaanakin mitä löytyy.

Positiivista oli, että olen älykäs. Ihan paperilla nyt sitten todennettu. Erilaiset töihin-haku-peroonallisuus-testit on sujuneet aina heittämällä, joten olen kyllä ollut tietoinen etten ihan taukki kuitenkaan...

No. Testaus oli RANKKA. Testejä tehtiin ekana päivänä nelisen tuntia. Ilman lääkitystä. Anoin armoa kolmen tunnin jälkeen. Siis minä joka olen aina ollut hyvä testeissä ja duunissakaan ei ole koskaan tullut eteen mahdottomia kuten äsken mainittu. Uskomatonta. Toisena päivänä pari tuntia meni jo paremmin, mutta edelleen nukuin monta tuntia heti kotiin päästyä.

Tosin osansa varmasti on mun "itsenä piiskaamisellakin". "Vaatii itseltään erittäin paljon" on nyt parissakin dokumentissa; ensin psykiatrin lausunnossa kun sairastin masennusta ja nyt tuon neuropsykologin loppuraportissa.

Kun ei osaa muutenkaan olla. Ei tarvi olla paras, mutta itseään parempi kuitenkin....

Tilanne on tosi rankka ja iskee kuin miljoona volttia, niin kuin Korkeajännityksessä osuvasti sanotaan. Kyllä voi ihminen olla niin stressiä täynnä ettei edes kunnolla tehoa Concertan 36 mg. Tietysti siis tehoaa, niin että pystyy jotenkin keskittymään töissä, mutta muuten elämä on yhtä karusellia.

No, on päädytty asumuseroon (toteutumista vailla) ja sitten katotaan myöhemmin saadaanko tilanne "normaaliksi". Vaikka en kyllä piru vie tiedä mikä on "normaalia", kun valheessa (luetaan kunnioituksen puutteessa) on eletty. Vittu!

Aiheesta toiseen. Oltiin naapureiden kanssa talkoiden jälkeen yhdessä kalja-siideri-makkara linjalla pihalla ja kun juomaa oli nautittu kovan työrupeaman (itse tulin paikalle kampaajalta n.3 tuntia talkoiden aloituksesta myöhässä. Hmm..) jälkeen selvisi mm. että eräs naapurin lapsosista, ekaluokkalainen poika syö aivan samaa määrää samaa ADHD lääkettä, kuin minä itse. Ilmankos tulen sen riiviön kanssa parhaiten juttuun pihalla:) Ihme kuinka näitä ADHD tapauksia alkaa putkahdella esiin - ollaan kuin mikäkin salainen uusi rotu, jota kaikki suojelee paljastumasta, kun niin hävettää. Itse olen sitä mieltä, ettei kannata julistaa kuin jotakin uskontoa, tai tyrkyttää kuin koiran omistaja tekee koiransa kanssa - kaikkia ei vaan välttämättä todellakaan kiinnosta. Live and let live.

Mutta kiva kuulla, ettei ole ihan yksin....

Kait se liittyy vähän tähän "normaaliuden heräämiseen" ja itsetunnon kohoamiiseenkin, että asioita joita minulta on julmasti pimitetty alkaa pikkuhiljaa paljastua heränneen tarkaavaisuuden myötä. Oon ollut varmaankin helppo höynäyttettävä. Vaikkakin olen (todella) älykäs ja fiksu, olen koko ajan ollut niin paljon kiinni tässä jatkuvassa pään sisäisessä trafiikissa ja lisäksi todella huonolla itsetunnolla varustettu...

No homman nimi on se, että läheinen ihminen on pettänyt käyttämällä luottamusta ja auktoriteettia hyväkseen pahasti, ikävällä tavalla vuosikausia ja nyt luottamus on mennyt. Enkä tiedä palaako... Paska juttu, mutta toisaalta tuntuu vihdoin että olen itse oman niskani päällä. HAH! Seuraavat viikot sitten paljastaa mihin suuntaan asiat kehittyvät. Sen verran vähemmän ADDi olen kuitenkin, että otan asiat lungisti ja annan mahdollisuuden ITSELLENI katsoa mihin mennään. Ennen olisin skitsonnut ja syyttänyt itseäni, masentunut ja tuntenut olevani rumin, karsein paska maanpäällä...

Lääkeannos on nyt ollut 36 mg. Totesin, että 18 mg haihtuilee hieman liian aikaisin ja tämä kolmekutonen pysyy paremmin. Olo on edelleen positiivinen (tosin "petoksen" paljastuminen löi stressinä kaiken mahdollisen lääkkeen antaman tyyneyden läpi muutamaksi päivää ja vieläkin ajoittain) ja tunnen itseni edelleen ihan kivaksi, viehättäväksi naiseksi.

Paljon on mahtunut mullistusta vuoden sisään.

Fenix tästä vielä kyllä nousee. Se on varma.

Töissä menee vartti tai parikin ylimääräistä ennen kuin uskaltaa lähettää tekstiä (vähänkin virallisempaa) bittitaivaalle muiden luettavaksi. Se ylimääräinen aika menee siihen valmiin tekstin tarkistamiseen. Uudestaan ja uudestaan. Sitten kun on painanut send-nappia sitä toivoo kädet ristissä, ettei ollut ihan kauheasti virheitä tai ainakaan sellaisia, jotka muuttaa koko lauseen merkitystä. Englanninkielisen tekstin voi onneksi tarkistaa spellchekillä, mutta sekään ei poista niitä kokonaan vääriä sanoja, esim sanan "now" tilalle tulee aina joskus "not". Ja taas on koko lause ihan muuta kuin piti. "I will now leave office" vs. "I will not leave office".....

No. Ainakin lääkityksen nyt ollessa "kohdallaan" oon siinäkin suhteessa rauhallisin mielin. Jos on virheitä, niin antaa olla. What-so.

Vähän kieltämättä jänskätti tullin ohi kulkiessa - ei niinkään Suomen päässä kuin kohdemaassa. Mukana lompakossa pullisteli Schengen-sopimus kuljettaa huumaavia aineita (joksi Concertakin siis luokitellaan). Kaikki meni onneksi hyvin ja huumekoiriakaan ei näkynyt missään. Thank Goodness! Vaikka mun nykyisellä itsevarmuudella ei olisi ollut enää mikään häpeän ja katastrofin aihe joutua "silmätikuksi" muiden matkailijoiden edessä. Schengen soppari vaan maksaa 10 €/matka, joten mun reissutahdilla tulisi kyllä aika kalliiksi. En aio sitä joka matkalle uusia, vaan käytän tätä samaa. Laittakoot sitten vaikka putkaan vähäksi aikaa, kunhan eivät ota lääkkeitä pois.

Tänään kokeilin nostaa päivä-annoksen 36 mg:n. En oikeastaan huomannut mitään eroa, joten taidan palata huomenna tuohon minimiannostukseen, eli 18 mg. Taidan olla onnekas, kun pärjään vielä toistaiseksi näin vähällä.

- On luutavasti jonkin asteinen krapula, yleensä ainakin pullo vinkkua tuli kipattua edellisenä iltana, jolloin meni hypessä koko päivä iltaa kohti nousussa... Olihan eilen Lauantai - paras päivä viikosta.

- Väsyttää aivan hiivatisti ja aamusta selviydytään joten miten lounaaseen asti, jonka jälkeen äippä ottaa parin tunnin päikkärit. Jonka aikana kaikkien on oltava hissukseen tai ulkona. Muuten alkaa kiukku nousta, pinna kiristyä vaarallisesti ja perkeleet lennellä.

- Paska fiilis jo aamusta ajattellen tulevaa työviikkoa, joka on TYLSÄ, jollei ole jokin kiva ja mielenkiintoinen matka tai muu pikapyrähdys tiedossa.

- Kelloa vilkuillaan tämän tästä ja vituttaa ja ketuttaa jo valmiiksi kun ei ooo enempää vapaata aikaa tiedossa, eli yhdestäkään hetkestä ei VOI nauttia.

Tänä sunnuntaina, 5. lääkkeellinen (Centera 18 mg) päivä:

- Ei kankkusta, kun ei voi juoda, eikä kyllä pätkääkään kaipaakaan alkomaholia kun on niin hyvä olo muutenkin.

- Aamuteet tuli nautittia kaikessa rauhassa ilman että katsoin edes kelloa.

- Sydänystävä tulossa kahville, joten vähän putsasin paikkoja (ei-pakonomaisesti ja ei-pikavauhdilla) kuntoon ja olin tyytyväinen kuinka kivalta kämppä näytti. Ei normaalia skitsoilua joka tahrasta ja onko-tarpeeksi-tarjottavaa.

- Leipasin persikkapiirakan ilman ajoitusta, tarkoitan että mulla ei ollut paineita laittaa kuppeja ojennukseen, piirakkaa valmiiksi lautaselle ja kahvia kuppeihin kun ovikello soi, kuten ennen.

- Frendin murheita kuunnellessa, oikeasti KUUNTELIN. Enkä miettinyt muita asioita ympärilläni. Meillä oli oikein mukava kahvihetki, jolloin en myöskään edes huomannut kelloa!

Oi, onnea!!!

Itse olen voinut huonosti periaattessa nuo 40 vuotta, tietämättä miksi ja jos voin jotakuta auttaa löytämään ongelmiinsa ratkaisun tätä kautta se olisi hieno homma. Tai ihan vaan tiedon levittämisenkin kannalta.

Tässä mun tarinani lyhykäisesti, eli kuinka tähän päädyttiin....

(Kirjoitusvihreitä tulee muuten taatusti - kuuluu "taudin" kuvaan. Joten jos häiritsee, vaihda blogia. Niitähän piisaa. Niin, ja töksäyttely kuuluu tähän syndroomaan kans....).

Annyways. Olin koulussa se kiltti, huonolla itsetunnolla varustettu takarivin tyttö jolla oli kamala käsiala ja joka ei (tähän päiväänkään mennessä) osaa kertotaulua tai käsitä murtolukuja. Sivumennen sanoen ei muuten kyllä estänyt käymästä ammattikorkean inssilinjaa -> mitä se kertookaan meidän koulutussysteemistä?? No. Se kyllä jäi 2 vuoden puurtamisen jälkeen kesken, mutta ei kaatunut matikkaan vaan turhautumiseen. Tyypillinen ADHD oire muuten - kaikki jää kesken heti kun jännitys loppuu...

En lukenut juurikaan kokeisiin, kun en saanut ajatuksia kasaan, vaan ne vaelteli vaikka missä mitä ympärillä nyt sattui silmiin osumaan. Mun torkkarit oli ihan keskitasoa ja kielikorva todella huippuluokkaa.

Työelämässä etenin tosi korkealle ja oikein ulkomaillakin tuli uraa luotua. Kunnes. Täydellinen romahdus. Kaikki viimeisetkin voimat loppui viime kesänä ja sairastuin masikseen.

Siihen mennessä olin vaihtanut maata ja työpaikkaa useampaan kertaan viiden vuoden sisään, muuttanut 23 vuoden aikana 24 kertaa. Perustanut perheen (lapsiparat, kaikki tuo impulsiivinen muuttaminen = halvatun huono äiti). Ja vähän muutakin impulsiivista tuli tehtyä silloin ja tällöin, ei hyvä ei sitten ollenkaan.

No cut-the-long-story-short : Sain viime viikolla diagnoosiksi ADHD:n (joka oon ollut siis tietämättäni koko ikäni) ja lääkityksen aloituksen jälkeen oloni on nyt NORMAALI. Weird, very weird....

No tässä pohjaa. Lisää kunhan päivät kuluu ja blogini oikeasti näkyy netissä. En itse vielä näin luomispäivänä nää mitään - ehkä se kestää jonkun päivitysjutskan takia tulla liveksi?!?