Sunnuntai on ollut mulle entisessä elämässä se päivä, jolloin:

- On luutavasti jonkin asteinen krapula, yleensä ainakin pullo vinkkua tuli kipattua edellisenä iltana, jolloin meni hypessä koko päivä iltaa kohti nousussa... Olihan eilen Lauantai - paras päivä viikosta.

- Väsyttää aivan hiivatisti ja aamusta selviydytään joten miten lounaaseen asti, jonka jälkeen äippä ottaa parin tunnin päikkärit. Jonka aikana kaikkien on oltava hissukseen tai ulkona. Muuten alkaa kiukku nousta, pinna kiristyä vaarallisesti ja perkeleet lennellä.

- Paska fiilis jo aamusta ajattellen tulevaa työviikkoa, joka on TYLSÄ, jollei ole jokin kiva ja mielenkiintoinen matka tai muu pikapyrähdys tiedossa.

- Kelloa vilkuillaan tämän tästä ja vituttaa ja ketuttaa jo valmiiksi kun ei ooo enempää vapaata aikaa tiedossa, eli yhdestäkään hetkestä ei VOI nauttia.

Tänä sunnuntaina, 5. lääkkeellinen (Centera 18 mg) päivä:

- Ei kankkusta, kun ei voi juoda, eikä kyllä pätkääkään kaipaakaan alkomaholia kun on niin hyvä olo muutenkin.

- Aamuteet tuli nautittia kaikessa rauhassa ilman että katsoin edes kelloa.

- Sydänystävä tulossa kahville, joten vähän putsasin paikkoja (ei-pakonomaisesti ja ei-pikavauhdilla) kuntoon ja olin tyytyväinen kuinka kivalta kämppä näytti. Ei normaalia skitsoilua joka tahrasta ja onko-tarpeeksi-tarjottavaa.

- Leipasin persikkapiirakan ilman ajoitusta, tarkoitan että mulla ei ollut paineita laittaa kuppeja ojennukseen, piirakkaa valmiiksi lautaselle ja kahvia kuppeihin kun ovikello soi, kuten ennen.

- Frendin murheita kuunnellessa, oikeasti KUUNTELIN. Enkä miettinyt muita asioita ympärilläni. Meillä oli oikein mukava kahvihetki, jolloin en myöskään edes huomannut kelloa!

Oi, onnea!!!