En ole kirjoittanut vähään aikaan päiväkirjaa...

Kait se liittyy vähän tähän "normaaliuden heräämiseen" ja itsetunnon kohoamiiseenkin, että asioita joita minulta on julmasti pimitetty alkaa pikkuhiljaa paljastua heränneen tarkaavaisuuden myötä. Oon ollut varmaankin helppo höynäyttettävä. Vaikkakin olen (todella) älykäs ja fiksu, olen koko ajan ollut niin paljon kiinni tässä jatkuvassa pään sisäisessä trafiikissa ja lisäksi todella huonolla itsetunnolla varustettu...

No homman nimi on se, että läheinen ihminen on pettänyt käyttämällä luottamusta ja auktoriteettia hyväkseen pahasti, ikävällä tavalla vuosikausia ja nyt luottamus on mennyt. Enkä tiedä palaako... Paska juttu, mutta toisaalta tuntuu vihdoin että olen itse oman niskani päällä. HAH! Seuraavat viikot sitten paljastaa mihin suuntaan asiat kehittyvät. Sen verran vähemmän ADDi olen kuitenkin, että otan asiat lungisti ja annan mahdollisuuden ITSELLENI katsoa mihin mennään. Ennen olisin skitsonnut ja syyttänyt itseäni, masentunut ja tuntenut olevani rumin, karsein paska maanpäällä...

Lääkeannos on nyt ollut 36 mg. Totesin, että 18 mg haihtuilee hieman liian aikaisin ja tämä kolmekutonen pysyy paremmin. Olo on edelleen positiivinen (tosin "petoksen" paljastuminen löi stressinä kaiken mahdollisen lääkkeen antaman tyyneyden läpi muutamaksi päivää ja vieläkin ajoittain) ja tunnen itseni edelleen ihan kivaksi, viehättäväksi naiseksi.

Paljon on mahtunut mullistusta vuoden sisään.

Fenix tästä vielä kyllä nousee. Se on varma.