Elämä on yks labyritti, sokkelo. Juuri kun luulee, että reitti on selvää - ei kun lisää peiliseiniä eteen. Ettei vaan tiedä minne pitäisi käänyä. Ja sitten tietysti menee just sitä samaa rataa uudelleen...

           Tehdäkö jotain?
           En teon arvoista keksi.
           Kuinka voi ihminen tulla
           näin väsyneheksi!

          Jospa voisin nukkua
          unten unhovyöhön,
          hiljallensa hukkua
          kuin ilta hukkuu yöhön

       (L.Onerva: Sekasointuja)